Vasemmistolainen klikki

Vasemmistolaisuus on klikkiytynyt entisestÀÀn

Olin vasemmistolaisen politiikan kannattaja joskus parikymmentĂ€ vuotta sitten. SiinĂ€ vĂ€lissĂ€ oli aika kun en ehtinyt tai pystynyt seuraamaan politiikkaa, mutta kun avasin taas poliittiset kanavat viime vuosien aikana, huomasin kaiken muuttuneen. EnÀÀ ei vasemmistolainen politiikka ole kotimaista luokkayhteiskunta-aatteen varallisuuserojen heikentĂ€mistĂ€. Se on suora kopio USA:n uudehkosta identiteettipoliittisesta, kulttimaisesta liikkeestĂ€. Aikaisemmin suomalaistakin vasemmistopolitiikkaa tehtiin ennen kaikkea kotimaiseen kulttuuriin, historiaan ja lĂ€heisiin ajankohtaisaiheisiin nojaten. USA:n kartan asettelu Suomenmuotoisen palapelin aukon pÀÀlle on siis ollut kömpelöÀ ja hullunkurista katseltavaa.



KĂ€sitteen identiteettipolitiikka (identity politics) keksijĂ€nĂ€ ja sen varhaisena muotoilijana pidetÀÀn USA:n mustien feministien muodostamaa Combahee River Collective -kollektiivia ja sen keskeistĂ€ hahmoa Barbara SmithiĂ€. Kollektiivi lanseerasi termin vuonna 1974 ja teki sen tunnetuksi vuonna 1977 julkaistussa manifestissaan "A Black Feminist Statement”. KĂ€sitteen alkuperĂ€inen tarkoitus erosi merkittĂ€vĂ€sti siitĂ€, miten termi nykyisessĂ€ poliittisessa keskustelussa usein ymmĂ€rretÀÀn. Sen varhaiset tavoitteet olivat:

-Moninkertaisen syrjinnĂ€n nĂ€kyvĂ€ksi tekeminen: Mustat naiset kokivat jÀÀvĂ€nsĂ€ kahden suuren liikkeen vĂ€liin. Perinteinen kansalaisoikeusliike oli pitkĂ€lti miesten johtamaa ja keskittyi rotuun, kun taas "toisen aallon" feministinen liike oli pitkĂ€lti valkoisten naisten johtamaa. KĂ€sitteen tarkoitus oli osoittaa, miten rotu, sukupuoli ja luokka kietoutuvat yhteen (ilmiö, jota nykyvasemmistolaisuudessa kutsutaan intersektionaalisuudeksi). 

-Sorron analysointi omasta kokemuksesta kÀsin: Kollektiivin manifestissa todettiin, ettÀ kaikkein radikaaleinta ja syvÀllisintÀ politiikkaa syntyy silloin, kun se kumpuaa suoraan omasta elÀvÀstÀ kokemuksesta ja omasta identiteetistÀ, sen sijaan ettÀ taisteltaisiin aina vain muiden ryhmien ehdoilla. Kyse oli siis oman ryhmÀn edun ajamisesta, mutta ei muiden vasemmistoryhmien kustannuksella.


-Yhteisöllinen vapautuminen, ei eristĂ€ytyminen: Toisin kuin nykyisessĂ€ identiteettipolitiikassa ja intersektionaalisessa feminismissĂ€, toisin sanoen uudessa valtavasemmistossa, alkuperĂ€inen tarkoitus ei ollut yhteiskunnan pirstaloiminen tai muiden ryhmien ulossulkeminen ja vaientaminen, pois samaisesta luokkataistelusta ”etuoikeutetuiksi” syyttelyn kera. Tavoitteena oli luoda pohja tasavertaiselle yhteistyölle (koalitioille) muiden edistyksellisten vasemmistolaisten liikkeiden kanssa siten, ettĂ€ mustien naisten omaa asemaa ja ihmisarvoa ei enÀÀ sivuutettaisi, vaan se olisi osa entistĂ€ luokkataistelua muun vasemmistolaisuuden rinnalla. Ei kilpailua uhriaseman tuomasta poliittisesta vallasta, ei erilaisia pisteytyksiĂ€ huono-osaisuudesta huono-osaisten kesken, ei toisten vasemmiston edustajien syyttelyĂ€ ”etuoikeutetuiksi”, henkilöiksi joilla ei saisi olla omaa ÀÀntĂ€ enÀÀ ollenkaan koko liikkeessĂ€. 

Varhainen identiteettipolitiikka oli siis marginalisoitujen ryhmien itsemÀÀrÀÀmisoikeuden ja ihmisarvon puolustamista tilanteessa, jossa perinteiset poliittiset rakenteet ja puolueet eivÀt tunnistaneet heidÀn kohtaamaansa syrjintÀÀ. Eli syrjinnÀn tuominen muiden tietoon, kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Barbara Smith onkin kritisoinut identiteettipolitiikan kaappausta sen nykyiseen kĂ€yttöön, jossa vasemmistolaisuus on sitĂ€ ettĂ€ toisten luokkataistelijoiden huono-osaisuutta tarkkaillaan suurennuslasilla ja mÀÀritellÀÀn pisteytyksin, ja toisia syytellÀÀn liian ”etuoikeutetuiksi” tulemaan edes kuulluksi. Identiteettipolitiikasta on siis tullut myös vasemmistolaisten keskeistĂ€ kilpailua siitĂ€, kenellĂ€ on suurin oikeus sananvapauteen, ja kenen tulee pysytellĂ€ vaiti. Luokkataistelut ovat muuttunueet kultin sisĂ€isiksi riidoiksi, tappeluksi, kiusaamiseksi ja syyttelyksi. Toki muitakin kuin vasemmistolaisen politiikan edustajia syytetÀÀn, sehĂ€n on selvĂ€. Kukaan ei ole turvassa nĂ€iden, usein melko nuorten ja ÀÀnekkĂ€iden, identitettipolitiikkaa harjoittavien aktivistien raivokkaalta joukkolynkkaamiselta, ja sen tuottamalta cancelkulttuurilta.


Tuo kaikki on lÀhtöisin USA:sta, ja siitÀ on viime vuosikymmenen aikana nÀperrelty Suomeen sopiva paketti, joka toisinaan saa surkuhupaisiakin piirteitÀ, sillÀ Suomella ja Yhdysvalloilla on tÀysin erilainen nykykulttuuri sekÀ historia. LisÀksi tÀmÀ identiteetteihin perustuva ideologia on tuotettu ja sitÀ levitellÀÀn eniten nimenomaan suurkaupunkien akateemisissa piireissÀ, erityisesti korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten keskuudessa. Sen kosketuspinta oikeaan perinteiseen työvÀenluokkaan ja heikosti tai ei ollenkaan koulutettuihin ihmisiin on lÀhes olematon.


MinĂ€ ymmĂ€rrĂ€n perinteisiĂ€ kommunisteja, marxilaisia. SieltĂ€ viime vuosisadan alusta, nĂ€lĂ€nhĂ€tien ja köyhyyden kasauman keskeltĂ€. MinĂ€ ymmĂ€rrĂ€n miksi joku kannattaa kommunismia, tai sitĂ€ perinteistĂ€ marxilaisuutta nykyÀÀnkin. Luokkaerojahan riittÀÀ enemmĂ€n tai vĂ€hemmĂ€n jokaisessa maailmankolkassa, ja erilaisilla ihmisillĂ€ on niitĂ€ kohtaan varsin eriĂ€vĂ€t nĂ€kemykset ja ihanteet. YmmĂ€rrĂ€n, siksi koska minulla on taipumus ymmĂ€rtÀÀ ihmisiĂ€ ja heidĂ€n ideologioidensa lĂ€htökohtia. TykkÀÀn pohtia niitĂ€ ja kuunnella erilaisia nĂ€kemyksiĂ€. Minulla on aina ollut taipumus myös rakennella siltoja erimielisyyksien vĂ€lille. Aivan samoin ymmĂ€rrĂ€n, tai paremminkin yleensĂ€ pyrin ymmĂ€rtĂ€mÀÀn muitakin ideologioita ja sitĂ€ miksi kukakin uskoo mihin uskoo. 


Ongelma on vaan tullut siinĂ€ vaiheessa kun palasin vasemmistolaisille areenoille globaalimmalla aikakaudella, suoraan sieltĂ€ kivikaudeltani. Olin juuri selviytynyt vaarallisen seksibisneksen pohjamudista, joten vasemmistolainen tai jopa feministinen ajatusmaailma oli jotakin mistĂ€ koitin hakea tukea ajattelulleni. Mutta maapallo oli pyörĂ€htĂ€nyt jo muutamat kerrat siitĂ€, kun vasemmistolaisuuden keskiössĂ€ oli vielĂ€ ”proletaari”, tuo huonossa taloudellisessa asemassa oleva raskaan työn raataja, joka nĂ€htiin sorrettuna porvariston toimesta. Seksityöaktivismista oli tullut OF-tyttöjen ja luksus-escorttien johtama kulttuuri, joka oli tĂ€ynnĂ€ lehtihaastatteluja siitĂ€, kuinka he takoivat helppoa rahaa ja elivĂ€t herroiksi (tai rouviksi) tĂ€llĂ€ omalla seksuaalisen vapautumisen tiellĂ€, jonne he houkuttelivat myös nuoria tyttöjĂ€. Narratiivi oli muuttunut siitĂ€, mitĂ€ me entiset, harmaan alueen prostituutiossa tarponeet vĂ€syneet selviytyjĂ€t oltiin koettu reaalielĂ€mĂ€ssĂ€. PÀÀsin jopa sisĂ€lle tuonne seksityöaktivismin pimeisiin kultteihin, jotka olivat salattuja suurelta yleisöltĂ€, sekĂ€ bisneksen asiakaskunnaltakin. Vaikka siellĂ€ aina vĂ€lillĂ€ joku prostituutiossa selviytyjĂ€ saikin ”melttarin” (huom. kĂ€ytin autismiini viittaavaa kieltĂ€: ”melttari” tarkoittaa ”meltdownia” eli sitĂ€ joka on meille autisteille sekĂ€ taaperoille tuttu uupumuksesta lĂ€htevĂ€ raivari), ja aina vĂ€lillĂ€ joku seksityölĂ€inen valitti jĂ€lleen kokemaansa raakaa vĂ€kivaltaa, silti oli se yleinen ideologinen neuvo seuraavanlainen: mitÀÀn negatiivista ei seksityöstĂ€ tulisi koskaan tuoda julki, ettei vastapuoli, abolitionistit (joihin nykyÀÀn itsekin kuulun), saisi minkÀÀnlaista sytykettĂ€ ajatusmaailmalleen. Prostituutio tuli julkisessa keskustelussa valkopestĂ€, ja kuvata seksuaalisena vapautena ja vain työnĂ€ muiden joukossa, jopa luksuksena. Itseasiassa tuo p-sana on myös ideologian mukaan kielletty, mutta entisenĂ€ prostituoituna kĂ€ytĂ€n sitĂ€ kuvaamaan bisnestĂ€ sellaisena kuin se on. 


TĂ€mĂ€ seksityöaktivismi on mennyt niin pitkĂ€lle, ettĂ€ he marssivat jo seksuaali- ja sukupuolivĂ€hemmistöjen Pride-kulkueissa, vaikkei prostituutio ole todellakaan minkÀÀnlainen seksuaalinen suuntaus, vaan pelkkĂ€ kylmĂ€ bisnes, joka ei Priden alkuperĂ€iseen tarkoitukseen kuulu. TĂ€mĂ€n sanominen tuntuu itsestÀÀnselvyydeltĂ€, mutta tuo fantasiamaailma on tuotava ihmisten tietouteen bisnesoikeuksien takaamiseksi. Myös paritus pitĂ€isi seksityöideologian mukaan dekriminalisoida. Suosittelen ennakkoluulottoman rohkeasti lukemaan Julie Bindelin tekemÀÀ työtĂ€ prostituutiobisneksestĂ€. Se tuo esiin karuja mutta elĂ€mĂ€nmakuisia faktoja siitĂ€, millaista tuo huono-osaisuuden muoto todellisuudessa on, ja ketkĂ€ rahoittavat valtaapitĂ€vÀÀ parittajienkin dekriminalisaatiota kannattavaa seksityöaktivismia. 


Minulla oli omat mielipiteeni sekĂ€ kokemukseni aiheesta kun koitin kĂ€ydĂ€ keskustelua nĂ€iden akateemisten seksityöaktivistien kanssa. Omat kokemukseni ja nĂ€kemykseni erosivat tuosta seksityöaktivismin fantasiapuheesta kuin yö ja pĂ€ivĂ€, lĂ€hes. Uskalsin silloin ensimmĂ€istĂ€ kertaa tuoda ne esiin seksityöaktivistien piireissĂ€, ja sain ensimmĂ€istĂ€ kertaa kokea sen, millainen joukkolynkkaus nĂ€in nykyvasemmistolaisittain on. TĂ€mĂ€ mainitsemani seksityöaktivismi nimittĂ€in kuuluu jo sekĂ€ intersektionaalisen feminismin ytimeen, ettĂ€ jopa identiteettipolitiikkaan. 


Cancel-kulttuuri lienee varattu enimmĂ€kseen julkisemmille henkilöille ja puhujille, mutta tĂ€llaiset ideologiset joukkolynkkaukset ovat sen privaatimpi muoto, missĂ€ kiusaajat asettuvat joukolla yksilöÀ vastaan dehumanisoiden hĂ€net tĂ€ysin. Pienikin erimielisyys klikissĂ€ nĂ€hdÀÀn suurena syntinĂ€, josta seuraa suuri rangaistus. 


Kuuteen vuoteen en jaksanut enÀÀ puhua yhteiskunnallisista aiheista, jos ne eivĂ€t sopineet vallalla oleviin nykyvasemmistolaisiin raameihin. Ongelma tosin tulee vastaan siinĂ€, jos olet jo alunperin ulkopuolinen tĂ€stĂ€ kultista, ja sinulla on autismi joka vaikeuttaa jokaisen hienovaraisen sanomattoman synnin vĂ€lttĂ€mistĂ€. 


Ajattelin olla rohkeampi, ettĂ€ voisin löytÀÀ muita aseksuaaleja ystĂ€vikseni. Kertailin mielessĂ€ni vassarien sÀÀntöoppaita, ja lopulta arkaillen uskaltauduin Seta ry:nkin suosittelemaan, heidĂ€n oman aseksuaalisuustoimikunnan Setalle linkkaamaan vertaistukiryhmÀÀn aseksuaaleille. Sen nimi oli lĂ€mpimĂ€ltĂ€ kuulostava, ja se oli ns. "turvallinen tila" kaikille. "ÄssĂ€in ja Aroin kerhotila". 


Miten saatoin taas mennĂ€ halpaan? Lueskelin tuon Discord-vertaistukiryhmĂ€n keskusteluja, enkĂ€ juurikaan osallistunut niihin alkuun. Olin ryhmĂ€ssĂ€ kai muutaman kuukauden taustalla, kunnes sorruin sanomattomaan syntiin: postasin tekoĂ€lykuvani serverille, koska ajattelin niiden olevan viihdyttĂ€viĂ€. TĂ€stĂ€ seurasikin uusi ja odottamaton hienovaraisempi joukkolynkkaus anti-AI -ideologian varjolla. Se oli luonteeltaan erilainen, salakavala ÀÀneen juoruaminen, eli siis pitkĂ€kestoinen hĂ€pĂ€isy ja tuomitseminen. ”Joukkonarsistiseen” (huom. en kĂ€ytĂ€ kevyesti lÀÀketieteellistĂ€ sanastoa) vihjailevaan tyyliin kierrellen ja kaarrellen tuota minun kammottavaa syntiĂ€ni riepotteleva, ja siis suoraan minuun henkilöityvĂ€ jokaisen silmissĂ€. NimeĂ€mĂ€tön tuomitseminen. Kaikki tiesivĂ€t kyllĂ€ kenestĂ€ puhuttiin, siitĂ€ ei ollut epĂ€selvyyttĂ€. Kukaan muu ei vastaavaan syntiin ollut langennut, ja tuomitseminen alkoi samantien. 


Kun hyveposeerausta minun kustannuksellani oli jatkunut viitisen pÀivÀÀ, stressitasoni nousi taivaisiin ja kÀrsin SCAD-sydÀninfarktin. Olin yksityiselÀmÀssÀnikin stressaavassa tilanteessa jossa useamman sukulaiseni hautajaisia valmisteltiin. Kiusaaminen vain vei lopulta liikaa sitÀ energiaa, mitÀ esimerkiksi kauniilla ja kannustavalla sanalla voi ihmiselle suoda, jos haluaa oikeasti olla toisille hyvÀ eikÀ julma. TÀmÀ kiusaaminen, ja sitÀ seurannut Seta ry:n kÀsienpesuhetki aiheesta oli rasittanut sydÀntÀni. Kiusaaminen sÀrki sen kirjaimellisesti, ja Setan kylmÀ vastuunpakoilu oman toimikuntansa suosituksista viimeisteli iskut jo arpeutuneeseen sydÀmeeni.


MinĂ€ en vaikene enÀÀ. Mutta en myöskÀÀn aio olla missÀÀn tekemisissĂ€ tĂ€mĂ€n uusvasemmistolaisen, neomarxilaisen, identiteettipoliittisen, intersektionaalis-feministisen klikin kanssa. Se toimii aivan kuten mikĂ€ tahansa kultti, joten miksi muuksi sitĂ€ voi kutsua? En halua liittyĂ€ mihinkÀÀn muuhunkaan ideologiseen klikkiin, jossa mielipiteet taikka vÀÀrĂ€nlaisuus mÀÀritellÀÀn ylempÀÀ taikka lynkkausporukassa, eikĂ€ omien aivojen kĂ€yttĂ€minen missÀÀn aiheessa ole suotavaa, jos edes sallittua. 


Olen rakentanut onnistuneesti siltoja Persujenkin kanssa heidÀn inhokkiuskontokuntansa edustajana, eli muslimina. Ja monen muun ideologian edustajan tai poliittisen ryhmÀn. Mutta silloin kun poliittisen ryhmittymÀn jÀsenistÀ tulee tiivis vihamielinen joukko sisÀpiirilÀisiÀ, niin vihollisia alkaa löytymÀÀn joka nurkasta. SiinÀ tapauksessa ei siltoja voi rakennella rauhallisella ja perustellulla argumentoinnilla, vaan raivokas ryhmÀ asettuu yksilöÀ vastaan vÀistÀmÀttÀ, ja sivuuttaa kaiken mitÀ tÀmÀ argumentoi.


Minulla on Vasemmistoliittoon kuuluva lĂ€heinen kaveri. HĂ€nen kanssaan olen rakennellut siltoja, eikĂ€ minulla ole mitÀÀn hĂ€ntĂ€ tai hĂ€nen peruspolitiikkaansa vastaan. HĂ€n on itsekin myöntĂ€nyt minulle, ettĂ€ pelkÀÀ toisinaan joutuvansa omiensa, vasemmistolaisten, kivitettĂ€mĂ€ksi mistĂ€ tahansa virheestÀÀn, erityisesti autistisena. Osaan vain kuvitella miten kuluttavaa on olla sisĂ€piirilĂ€inen, koska se lynkkauspelko on ihan perusteltu, niin voi hyvinkin kĂ€ydĂ€. HĂ€n kuuluu joihinkin klikkeihin joista minulla on nĂ€itĂ€ kammottavia kokemuksia. Tunteeni onkin olleetkin ristiriitaisia, ja myönnĂ€n olevani varovainen rakennellessa siltojani hĂ€nenkin kanssaan, koska vaikka silta kaveriini on helppo rakentaa, niin siellĂ€ taustalla hÀÀrii juuri ne samaiset henkilöt jotka ovat osallistuneet joukkokiusaamiseeni, eli kaveristani menee yksi silta suoraan heihin pĂ€in. Kaverini on vapaa ihminen valitsemaan mitĂ€ hĂ€n kannattaa. Ja pisteet siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n on yhĂ€ kaverini kaikesta nykyvasemmistoon kohdistuvasta kritiikistĂ€ni huolimatta. 


SinÀkin lienet joistain asioista erimielinen kanssani. Se ei kuules haittaa mitÀÀn, olet silti todennÀköisimmin ihan okei minun nÀkökulmastani. Olen siihen tottunut ettÀ mielipiteet ne on kullakin. Aikuisten kesken eroavaisuudet ovat mielestÀni vain normaalia elÀmÀÀ, eikÀ niiden tulisi normaalissa ympÀristössÀ sekoittaa kenenkÀÀn pakkaa.


Vasemmisto muuttui siis parissa vuosikymmenessĂ€, mutta sehĂ€n oli toki odotettua ja nĂ€in tĂ€mĂ€ maailma vaan pyörii kehÀÀnsĂ€. Globalisaation vuoksi se oli kai vĂ€istĂ€mĂ€töntĂ€, ettĂ€ nykynuorten poliittiset trendit kopsattiin tĂ€llĂ€ kertaa suoraan tuolta ideologioiden vientimaasta, JenkkilĂ€stĂ€. Nuoret ihmiset eivĂ€t vielĂ€ tunne samaa politiikan aaltoilua kuin me keski-ikĂ€iset. HeillĂ€ ei ole myöskÀÀn vielĂ€ yhtĂ€lailla tasaantunut tunne-elĂ€mĂ€, mitĂ€ voisi odottaa vanhemmilta aikuisilta. Nyt se aiheuttaa sitĂ€ ettĂ€ he purkavat omaa henkilökohtaisempaakin pahoinvointiaan poliittisten ideologioidensa varjolla niihin, joista he löytĂ€vĂ€t mitĂ€ tahansa oletettuja viholliskuvia, tai jopa niihin saman puolueensa henkilöihin, joita syytellÀÀn nykytermein ”etuoikeutetuiksi”. Klikki ei taistele vain ulkopuolista viholliskuvaa vastaan, vaan armottomia riitoja kĂ€ydÀÀn myös sen sisĂ€piirissĂ€. Vasemmisto on toki muuttunut, mutta kaikki vanhemmat aikuiset tietĂ€vĂ€t, miten poliittiset liikkeet trendaavat ja aaltoilevat. 

Vasemmisto tulee olemaan erilainen taas parin vuosikymmenen pÀÀstÀ. SitÀ en mene sanomaan ettÀ millainen.



🧡; JoXanna



---------



🩋 Blogini markkinointiyhteistyö Ruohonjuuren kanssa! đŸŒŒ KĂ€y vilkaisemassa kuukauden tarjouksia ja muutakin valikoimaa tĂ€stĂ€ bannerista! 💚 🧚 Ruohonjuuren kuukauden tarjoukset